syksyluonnostelmia

ole tänä vuonna juuri sellainen
korostettu karikatyyri,
kirpeän pureva ja sateisen sumuinen
toista häpeilemättä menneiden vuosien kaavaa
nihkeää, kosteaa, keltaista, oranssia, harmaata

vedä päälle kaikki ruskan kliseiset värit,
ne asfalttiin hiljalleen tippuvat hepenet
nuolemassa kosteaa runkoa
ole samalla tirkistelevä tuulenpuuska
Marilyn Monroe ilman pikkuhousuja

vaihda vihreä kuosi pornonpunaiseen
ole se kuuluisan punainen vaate
testosteronihirmuille, raivohärille
joiden on vain pakko ottaa, lupaa kysymättä

ole juuri sellainen
väkivaltainen päiväuni, perverssi fantasia
ole se kornien iskureplojen kohde
se jota vasten painaudutaan ja kuiskataan,
kuinka hyvältä nuo vaatteet näyttäisivätkään
makuuhuoneen lattialla

kiherrä takaisin, riisu muutama rihmankiertämä
mutta tee se hitaasti, jätä tilaa mielikuvitukselle
"stripteasenainen tuo tanssi vaan"

ole tänäkin vuonna juuri sellainen
kaikkien kliseiden äiti:
toinen toisensa jälkeen syttyvät puut
ja lopulta feenikslinnun liekkimeri
tuhka josta syntyä uudelleen

ole rohkeasti kuten kuluneissa runoissa, tässäkin
juuri sellainen runotyttöjen märkä päiväuni
täynnä kiihottavaa kosteaa, mahlaa ja lammikoita
ole liukas, räävitön unelmien pesä
johon on niin vaivatonta työntyä
edestakaisin, pohjaan asti

ole juuri sellainen kihertävä hempukka
kiusoitteleva, ärsyttävä, haluttava
ja kuitenkin myös: vahva, voimakas, alistava
paha mies pimeältä kujalta
harmaa massa painamassa maahan,
asfalttiin, mustelmia hakkaavat kädet

ole säälimätön,
jätä yksin tähtikirkkaaseen kylmään
ensimmäisiin pikkupakkasiin
liian vähissä vaatteissa
ole se armoton hyytävä viima joka nipistää esiin
ne iänikuiset omenanpunaiset posket
nälkäisiä houkuttelevat, pyöreät, mehevät
syntiset herkkupalat joiden takia
tulla syödyksi taas tänäkin vuonna