Kurotan ylös
Mieleni halajaa taivaalle lentämään
Unohdan yöt
nukkua, en ennätä
Pääni valtaa outo ääni,
Kuin palaneen käryä - paloi tältä maaherralta lääni
Tuhon keskellä Feeniks
Liian kaunis pysymään hengissä toista minuuttia
Niinkuin ihmiskunta itseään hivuttikaan
Kohti hirttopuuta, ei lajimme muuta voi
Punainen aurinko tuo torakoille uuden aamunkoin
Sen aamun koin,
jo tuhat kertaa haavekuvissa mielessä
Kuin kaatui noita
aiempia sivilisaatioita ja lajeja
Lienemme lievässä liemessä
Emme kuitenkaan ole kummempaa kuin äiti Maan lakeija
Selite:
Kerrankin tuli jtn muuta kuin luuppiin jumiutunutta tavaraa joka toistaa kohdallani jo kuusi kertaa samoin kääntein kuljettua matkaa.
Tässäkin samanlaisia kiviä on tullut teiden vieressä katseltua ja potkittuakin jo. Ei kuitenkaan ehkä tällä tavalla niitä kiviä kuvattu
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
