Keskiviikkona
vintiltä alkoi kuulumaan ääniä.
Itseäni nipistäen iltateellä,
hahmotin sanoja.
"Platon on pitkästyttävä!"
Saamari.
Olin unohtanut jotain tärkeää sinne,
kätkenyt sen liian syvälle.
Parhaatkin ystävät joskus katoavat
pidemmiksikin ajoiksi.
Silti aina vaan
häntä voi vain rakastaa.
Selite:
Arvaatteko kuka siellä oli? Totuuden siemen runossa, joskus vain ystävät jää omaan arvoonsa ja vuoden taikka kahden jälkeen hänet löytää uudelleen. Onneksi olette vielä olemassa. Runokin pitkästä aikaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runon teit. Hyvä:)
Sekavia ajatuksia.. "Mitä en tajua?!?" liikkuu päässäni. Onko jokin syvempi viittaus jota en huomaa? Hän, joka Platonia halveksi? Hämmentäviä ajatuksia. Ehdottomasti pidin!! Eniten aivotyötä sanan saralla pitkään aikaan!
Upea runo...
Saamarin upea <3
Onpa mainio teos. Kyllä, ystävät voivat jäädä joskus unohduksiin. Hyvien ystävien hyvä puoli on se, että he eivät silti katoa mihinkään. Voi ottaa yhteyttä vuoden jälkeen, nähdä, jutella, ja fiilis on sama kuin olisi nähnyt eilen viimeeksi. Pidän kovasti tavastasi kirjoittaa, myös.