Niin kiireetön tie joka matkaani vie.
Voi aamut voi illat jotka uskoa luo.
Se kaipuun on tunne joka tuulena kulkee.
Ei seestyt tuuli joka mieltäni vie.
Ei lepoa mieli se rauhaton on.
Ei tuskaa se tunne koska ymmärtää tuon.
Vaan kaipuu niin hellä joka myrskyksi nousee.
Niin tyynnytän silloin en tyyneeksi saa.
Silti leikkien jaksan elämän kohdata vaan.
Voi rakkaus voi hellyys miks vihaksi muuttua voi.
Voin hymyillä sille joka vihan vain tuntee.
Ja kumartaa sille joka rakkauden saa.
Miks itsellein kauniin, elämän ottaisin vaan.
Se ollut on mulla miks itkisin enää.
Tiedän moni meistä ei koskaan sitä kokea saa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä runossasi on viisautta ja ymmärrystä, jossa nähdään elämä kokonaisuutena ja itsensä osana sitä ja nöyrin mielin kiitollisena siitä mitä on jo hyvää elämä lahjaksi antanut itselleen. Upea on runosi ja sanoma on sellainen josta riittää lähimmäisen rakkautta ja epäitsekkyyttä.
Hymyssä on hiven hyvyyttä ja mielten lämpöä.
Kaunis ja herkkä runo! Paljon ajatuksia joita voi miettiä. Kiitos sanoista!