Niin ja ne ritarit

Ja siinä me sitten istuimme
Pöydän ääressä
Kuin ritarit

Vain sanat toimivat miekkoina
Ja haarniskat olivat lasia

Ystäväni, hän jonka olin tuntenut
toimi aseenkantajana
Ja vastapäätä oli Saatana
Hän jolle hymyilin

Olimme suuria, pääkallokuninkaita
Itse itsemme alamaisia
Niin syvällä mudassa, ettei

Mutta tallirenki, hän oli jostain lukenut
Niin viisaita sanoja
Lauseita joilla menee järki

Niin ja haarniskat,
ne olivat lasia ne
Entä ritarit,
ne olivat kuolleita ne