Tänä aamuna taivaalta ropisi
sokeroituja puolukoita.
Ne takertuivat hiuksiin,
jättivät kirpeän suloisia
tahroja syystakkiin.
Soljuivat helakkana virtana
katua alas keskustaan.
Autot seisoivat,
ihmiset nauroivat,
minä lauloin pienen syyslaulun.
Nuolin tahmeita huuliani
koko päivän.
On siis näköjään
syksy ja puolukka-aika.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvä ettei hilloa tullut!
Ihana runo, ei mitään perusmaksalaatikkoa.