Sinä kesänä

** Sinä kesänä isä kuvasi kun istuin rattaissa pureksien hupparin tai takin naruja. Äidillä oli päässä vihreä panta. Asuimme jo Jokelassa ja naapurissa asui muutamaa vuotta vanhemmat pojat. Poikien ja muiden naapurinlasten kanssa pelasimme kirkonrottaa ja kokeilimme pudottaako sisilisko oikeasti häntänsä, jos ei muuten pääse pakoon. Aurinko oli hiostavan kuuma ja tuoksui nurmikolta ja apilankukilta, varsikin vihreässä teltassa, luumupuun vieressä. Kieloja oli yhtä kivaa repiä kuin hyppiä isolta kiveltä toiselle, edes-takas, niin nopeasti kuin vain pystyi, kunnes alkoi pyörryttämään. Keinu oli ruosteinen ja natisi, mutta se ei haitannut, sillä siinä pystyi pyörimään, kunhan varoi ettei jalat kolahdelleet tankoon. Parhaan ystävän kanssa söimme herneitä palkoineen, mastui makealta. Teimme hiekkalinnan ja lempivärimme olivat keltainen ja vihreä. Kiipesin puuhun, joka silloin vielä oli, ja käskin isän kuvata minua, eikä naapurinpoikia ja isoveljeä, jotka leikkivät vesisotaa. Kuvattuaan isä katsoi formuloita ja istuin sohvan vieressä lattialla, lämpimässä kohdassa, johon auringon valo osui verhojenlomasta. Ja kun formuloihin kyllästyi, laitoin tarralenkkarit jalkaan ja menin ulos pyöräilemään sinisellä pyörällä, jossa oli oranssi viiri, ja joka oli jonkun vanha. Sen kesän uima-altaissa oli roskia ja ötököitä ja silloin opin sukeltamaan silmät auki. **