Muisti pätkii,
unohdit olla hankala
Pyytäessäsi palvelusta,
unohdit korottaa ääntäsi,
nielaisit sanan lopun,
kai menneisyyteen
kipeän kielesi
Ja minä
Unohdin olla
kakara,
kuriton,
känkkäränkkä
Vasen kätesi roikkuu liikkumatta
Oikean käden nojatessa keppiin,
jalkapohjaani pisteli,
anteeksianto ja unohdin,
sillä sairautesi muutti minutkin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo,
joskus unohtaminen on hyvästä. Tässä tapauksessa se muuttaa ihmistä, elämää.
Pidin.
Kiitos.