Vilun värinä,
kipeät sormet,
kahvinmaku suussa.
Olen istunut tässä,
paikallani, koneen edessä
ja antanut tietokoneen näytön värjätä kasvoni kalpeiksi.
Kello lähenee neljää,
toivo hiipii jo varpaisiin,
jotka levottomasti tanssahtelevat pöydän alla.
Taas tein työni,
puoliväkisin
puolikuolleena
puoliksi koko päivän jo kotona.
Nyt olen saanut tästä tarpeeksi ja
olen valmis, jo lähtökuopissa, sillä
Kotona olen taas kokonainen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on hieno! Hyvä :-7