Näen sinut siinä
kasvojasi peittää varjo
mutta valo luo sen ylitseni
ja minä hukun
Vesi valuu alas hiuksiasi
se hivelee rintojasi leikkisästi
rukoillen armoa asua niiden välissä
ja minä kadehdin pisaroita
Pian aamukaste liukuu pitkin selkääsi
kulkee vatsasi yli
maistat mettä, joka kertyy napaasi
ja minä rukoilen armoa
Vesi peittää pakarasi
jotka kypsyvät kuin persikat auringossa
Ujostellen se jatkaa matkaa jalkojasi pitkin
ja minä jähmetyn
Vesi leviää ja sääresi erkanevat toisistaan
astut varjosta ja hymyilet lämpimästi
kutsut sisääsi
ja minä antaudun
Selite:
Viisas mies joskus sanoi "Siitä puhe, mistä puute." Tää on muutaman vuoden vanha, löysin sen kun kolusin "arkistoja" insomniani tähden. Muistaakseni kuvittelin tilannetta missä joku niistä kreikkalaisista heeroksista löytää muusan kylpemässä kuunvalossa.<br />
<br />
Tää runo on hyvä esimerkki siitä, että suutari pysyköön lestissään. Silti, koska kirjoittaessa ja jälkikäteenkin vielä tää nauratti, niin olkaatte hyvät. Nautitaan huumorin kanssa!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
