Unelmissa

Hukutan itseni unelmiin, niihin kauniisiin.
Tiedän kyl, ettei ne koskaan tuu toteutumaan.
Mut parempi niihin hukkuu, kuin murheisiin.
Ei koskaan tuu mitään hyvää tapahtumaan.
Mut saanhan paeta todellisuudesta pois.
Hetken jos niin saisin olla onnellinen.
Edes pienen hetken tuska poissa ois.
Ei oo helppoo tuo maailma todellinen.
Menneet päivät pyörii yhä unissain.
Nuo pienen pienet onnen hetket.
Hetket pienet jotka sinulta mä sain.
Nyt on kuitenkin edessä uudet retket.
Retket läpi mustan ja karikkojen.
Tää retki on pidempi kuin itse elämä.
Jossa joka askeleen kuljen sydän itkien.
Mut onhan mulla sentään pakokeino tämä.
Unelmat jotka karille minut taas veivät.
Ei pysyneet nuo pilvilinnat joita loin.
Mut haaveissani ne kuitenkin pysyvät.
Riittää jos sentään niitä muistella voin.