Syksyn tullen

Seison ulkona, tuulen puhaltaessa kasvoilleni.
Se ei ole enää se lämmin kesäinen tuuli,
joka vielä hetki sitten lämpimästi puhalsi.
Tilalla on syksyinen viileämpi ilmavirtaus.
Syksy saapuu taas vähitellen.
Kesä on mennyt, saapuakseen taas uudelleen.

Syksy on vallannut myös sisimpäni taas.
Tuonut mukanaan tuon tutun viileyden.
Kesä lämmin sammunut sydämestäin.
Vain muistona hetkeksi pieneksi palaa.
Sydämeni kesä oli tällä kertaa lyhyt.
Aivan liian lyhyt, mutta kesä kuitenkin.
Sain elää nuo hetket niin lämpöiset.
Jättäen muistot, niin hienot muistot.

Kesän jälkeen saapuu aina syksy.
Niinhän se on, niin luonnossa kuin sydämessä.
Kun oppisin vaan muistamaan sen.
Ei mikään kestä koskaan ikuisesti.
Ei kesä, ei myöskään onnellisuus.
Tulee tilalle syksy, myöskin suru.
Ei onneksi kestä nuokaan ikuisesti.
Vaihtuu vuodenaika, vaihtuu tunteet.
Tulee taas uusi kesä lämpöinen.
Tulee taas lämpö myöskin sydämeen.
Hetken aikaa tuntuu viileältä vain.
Niin saapuu myöskin tuttu talvi.
Kuin pakastaen ja säilöen.
Säilöen myöskin nuo lämpimät muistot.
Kunnes taas kerään niitä lisää.