Isän muistolle

Tuli lähtösi pis meille niin yllättäin.
Olit turvana ja tukena vielä aivan äskettäin.
Aina toisten puolesta kaikkesi annoit.
Et itsestäs niin, muiden murheita kannoit.

Ois ollut vielä niin paljon sanottavaa.
Nyt vaan tuska, ikävä sydämes asustaa.
Oisin tahtonut kiittää kaikesta sua.
Miten paljon autoitkaan kaikessa mua.

Miks vietiin pois miehistä parhain?
Matkas tääl päättyi aivan liian varhain.
Paikkaas ei kukaan muu täyttää voi.
Lähtös sydämiin suuren surun toi.

Olet nyt paikassa niin rauhaisassa.
Ei siel tuskaa, ei murhettta olemassa.
Lepää rauhassa Isäni!