Aluksi meitä oli vain kaksi, Lady ja minä. Olimme syntyneet tuhkasta, siipemme oli luotu seiteistä. Hiuksemme olivat heinistä kuolleista ja silmiksemme tyhjät lasipallot saimme. Vaatteet ommeltiin vanhoista lakanoista niin rähjäisistä. Luonteemme saimme kuolleilta, vähän kiskottu lapselta, pala napattiin vanhukselta. Mutta, miksi meidät luotiin? Kuka meille elämän antoi?
Aluksi oli vain tyhjyys, johon meidät paiskattiin. Ei valoa, ei ääniä, ei mitään muuta kuin kaksi olentoa, joilla ei ollut mitään. Hiljaa, hyvin hitaasti joku muovasi maailma meidän ympärille. Tyhjillä silmillämme erotimme aluksi vain värejä sieltä täältä, mutta hetkessä koko ympäröivä maailma oli selkeä ja täynnä kaikkea muuta, paitsi elämää. Varjossa kyyhötimme käsi kädessä ympäristöä katselimme.
Aluksi emme käsittäneet mitään tästä. Mitä oli tapahtumassa? Miksi se oli muuttumassa koko ajan? Miksi se tapahtui? Emme todellakaan käsittäneet maailmaa tai itseämmä.
Aluksi.. Niin, mitä kaikkea aluksi loppujen lopuksi oli? Emme ole siitä varmoja, mutta miedät luotiin. Ehkä alettiin siinä samalla luomaan havaintojamme ja muistikuviamme. Olisiko niin, että aluksi ja nyt meidä ei todellakaan ole olemassa?
Ehkä näin aluksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
