Tiedän sen,
kiinnyn liikaa ihmisiin.
Siksi se sattuukin enemmän,
kun siivet ystävyyden katkeavat.
Välitän paljon,
vaikka tunteitani
en näyttää osaisikaan.
Sattuu,
kun ei osaa näyttää kuinka paljon välittää.
Nytkin ennen niin läheiset,
ovat vain kaukana horisontissa.
Pelkät muistot vain,
heistä niin rakkaista muistuttavat.
Kerran olimme
läheisiä niin,
ystäviä rakkaita.
Muistatko sinä,
niitä aikoja onnellisia?
Joskus yksin hiljaa yössä,
itkeä alan,
menetettyjä ystäviä.
Olen monesti nähnyt,
kuinka siivet ystävyyden katkeavat.
Ne lähinnä haalistuvat,
huudan vieläkin kadonneiden siipien perään.
Mutta huutavatko ne toiset,
koskaan niiden takia?
Selite:
Hrmm... Olen sitä miettinyt, miksi ystävät niin tärkeät, lakkaavat olemasta enää ystäviä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
