Askel, askel
hän pimeässä kulkee
ilman valoa
ilman opasta.
Hän tietänsä etsii
tukehtuu ilmaan hapettomaan.
Katkeruuden kyynel
tämän silmäkulmasta pakenee.
Viimeiset sanat
kurkkuun tuon takertuvat.
Ei hänestä ääntä lähde.
Mihiih
elämäänsä hän pakenee
menneisyyttänsä häpeää.
Hän takertuu
varjoihinsa alistuu ainiaan.
Toivonsa
hän heitti jo pois
tukehtuneena sillä mitään tee.
Kuoleman kello kumahtaa
hiljaa yössä se kaikuu,
synkät aaveet kurkoittelevat
haudoistansa nousevat.
Eksynyt sielu etsii tietänsä
kurjuudesta tästä.
Mihiih,
minne hän menee,
pääseekö koskaan pois?
Miihiih..
Selite:
Roolipelihahmoni sekosi ja lauloi yksin itsellensä pimeässä.
.. Sinänsä tämä kyllä mikään laulu ole, mutta itse tykkään.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
