Tomu nauraa komerostaan
ulkokuorelliselle
johon eivät iske mitkään iäisyydet
Se laulaa aariaa
tunnerikkoiselle
joka puhaltaa kuplat valmiiksi puhkaistuina
ja väittää neulan törmänneen häneen
Ja Pavlovin koirat kuin yhdestä suusta
tempoilivat niskavilloissa
kiroten kunniaa koskematonta
puhalsivat paidan tyhjästä täyttyneeksi
Kaivon pohjalta aurinkonsa löytäneet
rakentavat torneja nähdäkseen syvemmälle
Kivi tippuu taivaaseen
ja sen pinta väreilee kosketusta
Moskovassa Berlioz juoksee päänsä perässä
ja kaskisavuun laaksot verhouu
Ja minä kun pyysin Jumalalta
vain rasvatonta maitoa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää sekoittaa mun pään - ja nautin siitä =)
Jess! Tykkään ja kovasti!
Hyvin kuvaat pinnan alta tuntoja, joista runon sanat ja säkeet antavat viitteitä. Pidin.
Hyviä ilmauksia, runostasi löytyy kohtaloita varmasti niin monia kuin on lukijoitakin. Mukavan erilainen ja pureskelua vaativa teksti.
Monia kulkuja ja vientejä...pysyin jotenkin perässä ja jäin tiloihin.