Sinä iltana vesi ropisi asfaltille
me tunsimme sen, koimme yhteisen sateen, elimme hetkessä
loistimme neonkylttien tavoin epätodellisen kirkkaina sen yön
enkä minä, etkä kai sinäkään vielä silloin tiennyt
että sinä iltana
me valuimme viemäriin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kauheen herkkä "trilogia". Ihana. Ja tässä tuo viemäri ja kaikki. Loistavaa.
Yhteisen runoteemasi (yhdessäolon vaikeus) ensimmäinen osa?
Mielenkiintoinen teksti, jossa lopetus kertoo paljon!
Kauheen herkkä "trilogia". Ihana. Ja tässä tuo viemäri ja kaikki. Loistavaa.
Yhteisen runoteemasi (yhdessäolon vaikeus) ensimmäinen osa?
Mielenkiintoinen teksti, jossa lopetus kertoo paljon!