Muistan lämpöä hehkuvan hymysi,
kun hymyilit minulle
eräänä talvisena yönä,
kun katselimme
pakkasessa kimaltelevaa hankea
ja taivaalla loistavia tähtiä,
kun makasimme hangella
nauraen,
mutta kumpikaan ei tiennyt,
mille nauroimme.
Muistan sen,
kuinka otit kädestäni kiinni
ja katsoit syvälle silmiini
kuiskaten sanat,
joista moni vain haaveilee.
Otit minut syliisi
ja suutelit hellästi.
Sillä hetkellä toivoin,
että se hetki olisi kestänyt ikuisuuden.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihana talvinen runo, tuli jotenkin lämmin tunne kun tätä luki :)
huoh
niinpä niin
tästä me kaikki
kaunis runo
Säkähdyttävän kaunis.