Luulin että selviän.
Onhan sitä ennenkin.
Kurottu haavoja umpeen.
Arpisena jatkettu,
vaikka väkisin hymyillen.
Kokonaisena aina, kuitenkin.
Saahan sitä luulla.
Kun ei tiedä.
Kuinka kipeää käy.
Miten armotta sattuu.
Kylmää tuskaa viilto
päästää irti.
Oikeasti menettää.
Niin kauan puuttuneen palasen.
Itseään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit