Kolme tuolia tyhjyyttä

Hienolla tavalla kuvaat yksinäisyyttä runossasi! Upea, kuten muutkin runosi :)

Kiintoisa tarina, ja tunnelmallinen. Parempi varmasti yhden hengen pöytä, kuin yksi henki kokonaan pöydän alla....

Niin tuttua tunnelmaa. Kun menee yksin ruokaravintolaan, tuntee helposti itsensä vähän omituiseksi. Pöytä onnetaan jostain vessan oven vierestä ja palvellaan jos muistetaan. Kyllä nämä meidän palvelumme on ainoastaan perheille ja pariskunnille suunniteltu.
On yleensä tarpeeksi kurjaa istua yksin pöydässä, mutta kun tuolitkin viedään, niin tulee aika hengetön olo.

Voi etta on suruinen, tiedatko tuli mileen etta tama olisi hyva traama Kaurismaen filmiin, myos tuo loppu sopisi nimeksi. Todella pidan, kun harson takaa katselisi toisen elamaa.

Omassa karuudessaan jopa hauska runo =).

Hyvin olet kuvannut miten ns. ystävät kaikkoavat!

Hieno ja haikea, oikeastaan aika kipeä runo...
Pidin *huoh*

Tämän voi lukea suoraan kuppilanpöytään "matkustaen", mutta yhtä hyvin vertauksena elämästä yleensä. Välillä tuntuu, että kaveripiiri on nykyään kuin oletus, että kaikillahan sellainen täytyy olla. Tuttu aihe, mutta tässä on kuitenkin oivaltavuutta, täyttyvässä-sanan koen jonkinlaisena avaimena. Että tietty tyhjyys säilyy, vaikka kuppila täyttyykin.

surullinen ja silti niin arkitodellisuutta seuraava teksti. tuo lopetus on erittäin toimiva ja jättää hämyisen savun kapakan ympärille.

Puhutteleva runo!
...nii-i, noitakin hetkiä nähnyt, kun tuolit viedään ympäriltä, nyökyttele siinä sitten, "juu, on se vapaa... " Pirun hienosti asian tässä kyllä kerrot, yksinäinen olo tuli tästä myöskin, niinkuin yksin istuisi...