Myönnä. Se oli sairasta meidän molempien puolelta. Meidän suhde ei ollut tervettä nähnytkään. Me oltiin vain kaksi toisistaan riippuvaista, jotka roikkuivat samasta hirttosilmukasta. Se meidän suhde ja kommunikaatio, meidän maaginen muka-yhteys oli pelkkää vuoronperäistä narsistista huomionhakua. Minä, minä, minä. Eiku sinä, sinä, sinä. Minä, sinä, minä, sinä. Mulle, sulle, mulle, sulle. Anna, anna, anna. Auta, auta, auta. Se meidän maailmankaikkeuden kokoinen muka-rakkaus oli oikeasti vain yhtä helvetin epätasapainoista vuoristorataa, jossa mentiin kohti ääretöntä ja sen ääripäitä, ja niidenkin yli.
Rakkaudeksi ja Seitsemänneksi Taivaaksi me sitä luultiin, varmaankin niiden vuoristoradan huippujen vuoksi, jolloin vatsanpohjasta sieppasi ja sydän läpätti. Mutta ollaanpas nyt ihan totuudenmukaisia; se oli pelkkää kaaosta, ja Taivaasta päädyttiin suoraan Helvettiin ja tunneskaalan pohjalukemiin. Se oli ihan sairasta menoa, rakkaani.
Sitä se oli. Se meidän sairaan kaunis rakkaustarina.
Rakkaudeksi ja Seitsemänneksi Taivaaksi me sitä luultiin, varmaankin niiden vuoristoradan huippujen vuoksi, jolloin vatsanpohjasta sieppasi ja sydän läpätti. Mutta ollaanpas nyt ihan totuudenmukaisia; se oli pelkkää kaaosta, ja Taivaasta päädyttiin suoraan Helvettiin ja tunneskaalan pohjalukemiin. Se oli ihan sairasta menoa, rakkaani.
Sitä se oli. Se meidän sairaan kaunis rakkaustarina.
Selite:
Tarinaversio runostani "Sairaan kaunis rakkaustarina"
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit