Nimetön
Kun sinä lähdet
Tunnen itseni tyhjäksi
Sydämeni hajoaa sirpaleiksi
Oksennan ne ulos ja yritän koota ne kyyneleet silmissä
Jäädyn omaan yksinäisyyteeni
Mutta kun sinä palaat
Sirpaleet sulautuvat yhteen kosketuksestasi
Tunnen itseni taas ehjäksi
Mitä lähemmäs tulet sitä lämpimämpi minun on
Syleilyysi minä lopulta sulan
Ja pystyn viimein hengittämään
Selite:
Tämä runo on omistettu eräälle, jota rakastan todella paljon.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunista(:
Oih, kaunista (;
Rakkaudentunnustuksia on kiva lukea, etenkin tämä pysäytti.
Hienoa.
kaunista(:
Oih, kaunista (;
Rakkaudentunnustuksia on kiva lukea, etenkin tämä pysäytti.
Hienoa.