Ensin oli poika, aurinko, tähdet sekä kuu
Poika istui yksin pimeydessä toivoen valoa, joten hän lensi kuuhun, mutta kuu olikin valkoisena hohtava pääkallo ja tähdet vain luun sirpaleita. Poika meni sitten aurinkoon, mutta aurinko oli vain mädäntyvä ihmisen ilo ja sielu. Poika palasi surullisena paikalleen, mutta paikka jossa tämä istui olikin vain ruostuva rautakanki. Poika oli täysin yksin pimeydessä ilman valoa ja lohtua. Hän itki ikuisuuden pahaa oloaan ja kyyneleet hukuttivat kaiken alleen. Kanki kelluessaan muussasi pojan palasiksi ja niin syntyi meri ja maa. Sielu lensi aurinkoon ja viattomuus kuuhun ja niin ne saivat oikean muotonsa.
Selite:
Tälläinen aika erikoinen ^^'
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
