Chaos

Jaksa. Jaksa. Jaksa.
Minä rakastan sinua. Rakastanko?
Rakastan. Rakastanhan minä.
Lantion kuoppaa, johon käden asettaa, kuin mittatilaustyönä.
Luomea oikeassa käsivarressa.
Hassua naurua, aamun kuristamaa ääntä.
Naurahdusta. Sitä pientä, tietyllä hetkellä.
Rakastan minä.

Lapsen kiukkua, saranoiden pauketta. Havahtumista ja huokauksia.
Sanoja, jotka tivaavat vastauksia, vaativat syytä, merkitystä. Sitä mustavalkoita maailmaa, jossa kaikkeen löytyy vastaus. Naiiviutta.
Rakastanhan minä.

Sitä, että kyyneleesi virratessa unohdan itseni. Hetkeksi kipuni ei merkitse mitään. 
Ja sitä pehmeää, hitusen liian pitkää tukkaa, jota sormeni auraavat.
Varovaista tönäisyä aamuyöstä. Paidattomuutta ja työhousuja. Ilmeetöntä kuskia. Vaatimattomia vaatimuksia, vesilasia yöpöydällä, kyljen kääntämistä, sinisiä silmiä. 
Haavoittunutta poika rukkaa.
Kovapäistä miestä. 
Niin paljon minä rakastan.

Sitä, miten kaikesta voi syyttää yhtä, ynnätä yhteen. Tietäen silti ongelman katsovan peilikuvasta. Turvallisuutta ja vakautta.
Pelkoa, pelkoa, pelkoa. 
Uskoa siihen, ettei kaikki pääty

Minä rakastan sinua,
enemmän kuin ennen
Toisin kuin ketään.

Ole kiltti, ole hetki
Älä vielä säry käsieni alla
Jaksa, jaksa, jaksa rakas
Jaksa minua vielä