Teet mut heikoksi
Askeleet kaikuivat tyhjää täynnä olevalla näyttämöllä,
minä astelin siinä.
Katsahdin eteeni,
kuin olisin halunnut kuulla jonkun kiitoksen osoituksen?
Katsahdin poikaa silmiin,
polveni nohtahtivat,
ja lopulta ne pettivät alta.
"sun kasvos ja hymys, sun säteilevät silmäs,
kun katson niitä ei välii enää millään"
Vajosin vasten lattiaa,
viimeinen näkemäni asia oli mustapukuinen poika vierelläni.
Sinä hetkenä sain tietää ettei kuolema tee kipeää,
sain tietää että elämäni valmiiksi kirjoitettu käskikrjoitus oli päättynyt.
Selite:
joo no.. tuli vaaa mielee .D
sori virheet ....
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
herkästi kirjoitat, hieoja lauseita sanoja tunnetta, runosi loppuosa koskettaa syvästi