Et ulospäin näyttänyt kaipuuta,
Sitä puuttuvaa palaista..
Olit kuin ennenkin,
hymyilevä...
täynnä elämää.
Se sirpale oli kuitenkin sinussa,
ja pisti koko ajan rinnassa.
Et koskaan toipunut siitä menetyksestä,
nyt on kuitenkin liian myöhäistä.
Olisin tahtonut auttaa,
mutta en arvannut...
että tehtäväni...
olisi sinut viimeiselle matkalles saattaa...
Selite:
Et ollut mulle verisukulainen, Mutta silti olit mulle/ ja muille kuin oma pappa<3
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi