mötti

Olen pieni alku äitiä ja isää.
He eivät vielä tiedä minusta,
sillä olen niin pienen pieni.
Voi kuinka kaikki äänet kuullostavat niin ihanilta,
kunpa kasvaisin äkkiä ja pääsisin vanhempieni sylistä noita ääniä kuuntelemaan.
Viikko viikolta kasvan lisää,
äitini ääni on niin kaunis, mutta surullinen.
Miksi?
Haluaisin päästä hänen syliin jotta hän tulisi iloisemmaksi.
Ilahduttaisin vanhempiani tiedolla että olen tyttö!
Kuulen heidän puhuvan minusta, he riitelevät.
Eivätkö he halua minua?
Äiti, ethän tapa minua?
Tulen surulliseksi, enkä enään jaksa kasvaa.
Sydämeni lyönnit hidastuvat, kunnes kuulen äitini iloitsevan minusta isälle.
Liian myöhäistä.
Sydämeni pysähtyy ja valun viemäriin.