pumpulityttö

Se on niin subjektiivista,
että on hankala olla,
alentamatta itseään objektiksi,
objektiksi muiden subjektiivisuudelle.
 
Tarkoittaako se, että minussa on vikaa?
Miksi Sitä ei ole minussa?
Päässäni ei ole sellaista selitystä,
joka subjektityhjiöni aallonpohjassa kelpaisi.
 
Nyt olen itse esine, 
vieras jonkun pöydällä.
Tässä olen itkenyt katoavan onneni ja sitkeän suruni.
Toivoa täynnä, sanotaan, ja voisin melkein uskoa.  
 
Maailma antaa minulle kaiken, paitsi Sitä yhtä.
Minut hunnutetaan huolenpidolla,
eteeni rakennetaan askelmia, sivuilleni tukia.
Takanani sateenkaari, hiuksissani kukkia. 
Ällöttävän vaaleanpunaista, kliseistä, 
mutta unohtuvaa ja niin totta. 

Sinä olet se, mikä lisää onnellisuutta.
Olet ollut siinä tuhannen päivää, ja olet vielä tuhansia ja tuhansia.
Silti kaipaan Sitä yhtä.