Ei ole enää mitää sanottavaa.
Sinä lähdit taas.
Odotin hetken, että tulisit takaisin.
Taas.
Näin sinun tuhoavan muistoja
ja jokin minussa kuoli.
Mikä muu on uutta?
Surun tilalle vyörynyt viha?
Ehkä en haluakaan sinua takaisin?
Olen valmis päästämään irti?
Haluaisin roikkua tässä.
Keikkua tähtisirpillä,
jota yhdessä katsoimme,
silmät unelmien sumentamina.
Haluan tapetoida taloni muistoilla,
ikuisiksi ajoiksi säilyttää.
Mikään kaunis ei koskaan haalistuisi,
kaikki paha unohtuisi varjoihin.
Jossakin mikämikämaassa
olisimme vielä ystäviä,
piirtäisimme uusia tapetteja.
Saisimme tähdet loistamaan.
Ja tässä todellisuudessa
yhä rakastan sinua.
Mutta ei ole enää mitään sanottavaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
