taikatikru

olen ollut siellä ja täällä
niiden välissä

puhunut tuulelle ja puille
vastausta saamatta

olen ollut ulkona katsoessani sisälle
mitä olen nähnyt?

tietämättömyyttä, kaiken keskellä
olen puhunut niille

sanani hukkuu myrskyyn
aikani katoaa tuuleen

ei kukaan ymmärrä

kuiskaan tuulelle
sanani kannetaan pois

ei kukaan kuule

haluaisin vaan ihan vähän
edes ymmärrystä pikkiriikkisen

pien ja rikin katkuisen
ajatuksen

en saa kuin katseita
palatseissa nykyajan jumalten

hiljaisuuden hukuttaessa
muistojani

ryömiessä kohti pelastusta
kivipaasi sidottuina nilkoissa

syviä kuin merten syvänteet
korkeita kuin vuorten huiput

ne nousee, laskee iloitsee
sut kahlitsee, päähäsi lokeroituu

sut kuljettaa läpi sun elämän
sun nukkuessa, tai lasin läpi katsoessa