Kajaani - Tampere
Katkoviivaa, pitkin ja lyhyin välein.
Valkoista ja keltaista viivaa, keskellä tietä ja tien sivussa.
Ne vilkkuvat valot ennen ylikulkusiltaa kuin nopeuttivat menoamme. Tai ainakin minä hymyilin. Huomasitko, yksi niistä sammui, kuoli pois.
Hiljainen hetki.
Muutama päivä sitten huomasin näiden näppäinten olevan fiksummat, symmetrisemmät. Tai ehkä olen vain hidas oppimaan uutta.
Langallakin oleva valkoinen möhkäle osoittautui loppujen lopuksi pöllöksi.
Sait vihdoin mitä niin kauan halusit ja odotit. Valojen rämpyttelyä niin paljon ettet asiaa enää halua ajatellakkaan.
Matkan tarkoituksen tiedän, merkitys taasen on ihan toinen.
Nilkkani koki sen. Se tarvittaessa voi kertoa sen sinullekkin, mutta vain kuiskaten ja mielellään pimeässä.
Huomaa, että tie ei tunne tarinaani, ei tiedä tilannettani.
Ja asia on hyvä näin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi