Ei ole minusta kotiinpaluuksi
Ei ole minusta kotiinpaluuksi
En voi koskaan tulla muuksi
kuin mihin tämä elämä riittää.
Kadonneena vuosien taa
tummat muistot mut saa
näkyväksi yrittää.
Sieluni tahtoo valoon
muuttaa asumaan siihen taloon
missä öisinkään ei ole pimeää.
Missä ajatus ystävältä tuntuu
vastatuuli vaikenee ja asettuu
kietoo syliinsä syvään.
Ei ole minusta lähtijäksi
en voi koskaan tulla enemmäksi
kuin mihin tästä mielestä on
Päivien epätodellisuus tarttuu kiinni
sekoittuu todeksi uniini
aamu on kalpea ja tunnoton.
Ei ole minusta jääjäksi
ei tuntojeni selittäjäksi
kun vastauksellekaan ei ole kysyjää.
Leijun yläpuolella, katselen
miten hukassa voikaan olla ihminen
joka vain syntyi tänne pelkäämään.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit