Sielunpuu

Niin monta myrskyä
Paljasta pakkastalvea
kuivaa kesää
on selvinnyt pystyssä.

Vuosikymmenten viillot
tikan hakkaamat kolhut
juuret kiertäneet kiviä 
porautuneet läpi maakerrosten.

Kunnes yksi isku
heikkoon kohtaan
jättää vuosiksi sisältä mätänemään.

Kosketan pintaasi
Kun nesteesi vielä virtaa.

Emme me ole uhreja
Emmekä me ole sankareita
Selviydyimme evoluution eväillä
huojuen
tämän elämän laitamille.

Ei nämä runnotut juuret
Pidä meitä enää pystyssä
kun tuulet taas yltyvät
olemme valmiita kaatumaan.

Mitä tahansa muuta
Kuin tätä sisältä kuollutta elämää.

Kosketan pintaani
Kun vereni vielä virtaa
huojuen
kietoudun oksallesi.