Päivät olivat
Olet alkanut puhua itseksesi,
sanoo kehräävä kissa uneliaana.
Istun natisevan tuolin
kuluneella kankaalla.
Gobeliini.
Uutuuttaan kaunis kauan sitten.
Sekä tarinoita rakastava pikkuinen tyttö.
Nykyisin jo harmaantunut.
Olemme nähneet auringon
viimeksi hyvin kauan sitten.
Silloin kaikki olivat vielä elossa
eikä kenelläkään suruja silmissään.
Oliko se sittenkin sinä kesänä
kun aurinko oli kuin naulittu taivaan kanteen
eikä laskenut päivällä ei yöllä.
Vesi oli lämmintä kuin pöydälle
teepannussa jäähtymään jäänyt
auringon pitäessä sitä lämpimänä.
Kuin linnunmaitoa.
Ihon lämpöistä.
Kalat uivat kanssani
eivät teepannussa,
järvessä,
kesästä syksyyn.
Päivät olivat kummallisen sinisiä.
Janoisia ja onnellisia.
Kaamos kämmenelläni
puhun kehräävälle kissalleni.
Laiskiainen ei kerro mitään
nukkuu pitkää pimeää
ja puhuu itsekseen.
Minäkin.
Harmaannun.
Ellei ole pimeää on pilvistä.
Enkä ole aivan varma
olenko itsekään elossa.
Milloin näemme auringon uudelleen.
Tapaammeko laiturilla?
sanoo kehräävä kissa uneliaana.
Istun natisevan tuolin
kuluneella kankaalla.
Gobeliini.
Uutuuttaan kaunis kauan sitten.
Sekä tarinoita rakastava pikkuinen tyttö.
Nykyisin jo harmaantunut.
Olemme nähneet auringon
viimeksi hyvin kauan sitten.
Silloin kaikki olivat vielä elossa
eikä kenelläkään suruja silmissään.
Oliko se sittenkin sinä kesänä
kun aurinko oli kuin naulittu taivaan kanteen
eikä laskenut päivällä ei yöllä.
Vesi oli lämmintä kuin pöydälle
teepannussa jäähtymään jäänyt
auringon pitäessä sitä lämpimänä.
Kuin linnunmaitoa.
Ihon lämpöistä.
Kalat uivat kanssani
eivät teepannussa,
järvessä,
kesästä syksyyn.
Päivät olivat kummallisen sinisiä.
Janoisia ja onnellisia.
Kaamos kämmenelläni
puhun kehräävälle kissalleni.
Laiskiainen ei kerro mitään
nukkuu pitkää pimeää
ja puhuu itsekseen.
Minäkin.
Harmaannun.
Ellei ole pimeää on pilvistä.
Enkä ole aivan varma
olenko itsekään elossa.
Milloin näemme auringon uudelleen.
Tapaammeko laiturilla?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit