Elämänrunot

Surun kukka

Surun kukka musta, yössä pimeässä,
itkee yksinänsä
elämän onnea katoavaa
ja kaipaa lohduttajaa.

Miten useasti voi näytelmä sama toistua
ja rakastettu elämästä näin karkeasti poistua.

Jää vain kaipaus sydämeen palamaan
eikä mikään saa sitä sieltä sammumaan.

Voisiko rakkaus uusi syttyä sydämessä
ja näin täyttää  tyhjyyden elämässä.
Vai saako kukka surun vain jäädä kaipaamaan
ja onnen haaveet lopullisesti painaa unholaan.
Jäädä näin yöhön  itkemään
ja tuntea että aina vaan on yksinään.

Tuo surun kukka musta yössä pimeässä.