kylmää

Vain minun
(yksinäinen)
nauruni kaikuu pihamaalla
(kaikuu, kaikuu)

(ja kaikuu)

Ja vain sillä ei ole väliä
että katulamput ovat loppuneet
jo aikoja sitten
(liian kauan sitten)

Ja minä kompuroin
(kiviä, mursketta, asfalttia)
kun en näe eteeni

(säkkipimeässä)

Ja minä nousen kerta kerran
jälkeen ylös
ja nauran
(kuin hullu)
Kävelen askel askeleelta
eteenpäin

(jatkuvasti raskaampaa)

Älä nosta minua ylös
jos et tiedä mitä joudut kokemaan
(kestämään)
Älä seuraa minua pimeässä
jos et jaksa kompuroida
(viistää maata)
Äläkä myöskään naura niin kuin
(hullu)
minä,
ettet kokisi olevasi kuin minä

(elämän kolhima)