Joskus silloin

Jos joskus palaisin ja näkisin sinut,
en tiedä kuinka reagoisin.
Ehkä olisin se sama sulkeutuva, mutta alitajuisesti seuraasi hakeutuva olento kuin silloin.
Valehtelin. En tekisi sitä alitajuisesti. Enkä koskaan tehnytkään.

Jos joskus tulisit ovelleni,
en tiedä kuinka reagoisin.
Ehkä sulkisin oven ja nipistäisin itseäni.
Ehkä itkisin hysteerisesti onnesta ja olisin kykenemätön sanoihin.
Ehkä halaisin sinua pitkään ja haluaisin nukahtaa.

Joskus haistan vieläkin tuoksusi.
Ehkä se johtuu vaatekappaleesta kaapissani, johon partavetesi on imeytynyt silloin.
Ei sellaista tuoksua voi pestä pois. Enkä haluakaan.

Joskus kuulen vieläkin äänesi.
Se on yhtä lempeä ja iloinen kuin silloin.
Samalla siitä kuitenkin välittyy tunne siitä, että kaipaat jotain elämääsi.

Joskus tunnen vieläkin kosketuksesi.
Se on yhtä hellä ja lämmin kuin silloin.
Minulla on kylmä.