Kuolinvuoteen tuolla puolen

Piikitän läpi ihon
mutten omaa nahkaani
piikitän jotta
et kivusta kärsisi

Silmät luotu jo lähtöön
eikä käsi kerro tarinaa
vaikka se sitä yrittää
taivaisiin kurkottaa

Kasvot kuin jäätyneen

Kosken viimeistä kertaa
paperinhaurasta kättäsi
kuin jotain kertoakseni
sanat eivät synny millään

Nukut morfiiniunta
kunnes kipua kaikkoaa
etkä unesta herää
vain sielu tekee lähtöään

Ruumiista katoaa tyhjään