Se kaikki alkoi peittorohmuista / Jos sinä maalaat mustaksi taivaani niin minä tyhjennän sinun meresi viimeistä pisaraa myöten

Tiedän jo etukäteen
että peittorohmut joutuvat
vielä kaikista teoistaan
oikeudessa puolustautumaan

Tiedän myöskin sen, että
lusikka-asentoon kaipaavat
eivät jätä takiaiset rauhaan
yö toisen jälkeen palaavat
läheisyyteesi hamuamaan

Ja ne tarttuvat kuin liimaan tai lumeen
nuoskakelin luomaan
ja odottavat, että vaivut syvään uneen
silittäen, ummistaen toisenkin luomen

Aamuisin on viileää
kun ulkona pakkasherrat
lyövät jäisiä käsiään yhteen
nostaakseen hyytävän kylmyyden

Taas öisin palaan
tosin lähinnä vasten tahtoani
näkemään unia maailmoista
jotka väkisin painuvat unholaan

Kunnes hatarina kuvina palaavat mieleen
paloista rakennetaan
tarinoita, jotka eivät perustu totuuteen
perustuvat vain mieleen pienen ihmisen

Kaikkeudessa olemme pelkkää tuhkaa tähtien
milloin meidät joku täältä pois puhaltaa
ei kukaan tietää voi hetkensä tulleen
ei kukaan ennustaa polkunsa kadonneen