On kuin varjoa koskettaisi

Runoilija Mystis

Minä tiedän että olet siellä
Sinä olet siellä minun

Se riittää

Sen on pakko

- - -

Tulla yksinäiseen kotiin
kuvitella seinät

Hiljaisuus

Miten se kaatuu päälle

Ja kaikki ne yksinäiset illat
ja yöt joita ei uskonut tulevaksi

Enää koskaan

- - -

Ja Sinä olet siellä minun

Se riittää

Sen on pakko

- - -

On kuin varjoa koskettaisi...
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Herkkä, kaipaava runo.
auts, tämä tuntui syvälle, vaan kaunista on sanojesi kaiku
Niin vahvasti tulee jokainen sana, että niistä yksikään ei ole liikaa, liian pehmeästi kirjoitettu, jokainen sana on arvokkaansa tässä runossasi. Upea.
hyvin runo välittää tutun tunnelman
silloin kun on yksin eivätkä seinät vastaa
Koskettavaa..
Kaunis kuin mikä on runosi taas, joka herkästi koskettaa kaipuun kädellä, luomaansa varjoa.

Tämä runo vie lukijan johonkin haaveiden satumaahan.
Pidän tästä.

 
Joskus pitää koskettaa varjoa, jotta löytää valon luo :). Kuukin varjonsa tarvitsee jotta täysi olisi, kuva kokonainen. Ja itsekin yksinäisyyttä tarvitsemme. Nyt tiukkaa suunnitelmaa valon luo ;). Koskettava runosi. :)
Hienoa runoutta on tämä todella..kuin kuiskaten sanat silmiin tunteella lukijalle saapuvat
Se, kun sisimmässään tuntee toisen läsnäolon vaikka on poissa se on syvää kaipausta.
Tosiaankin, joskus tuntuu, että varjokin voi hyväillä. 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut