Sinä olisit poissa...

Runoilija Mystis

Minä muistan kaiken
aivan kaiken

Mitä Sinä sanoit rakkaudesta
kaikesta onnellisesta mitä voi olla

Ja kaikista hyvistä asioista mitä tapahtuu

Tiedäthän...

Miten aika ei koskaan ole
ei kenenkään puolella
ei ketään vastaan

Ja kuitenkin
kuitenkin se on

Vaikka minä pysäyttäisin jokaisen kellon
jokaisen ajannäyttäjän kaupunkien kujilla

Hiljentäisin juna-asemien automaatit
ja laivojen sumusireenitkin

Ja kaiken
aivan kaiken

Sinä olisit silti poissa

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Miten kaukana pitää olla että on poissa?
Tämä runo on täynnä kaunista haikeaa kaipausta.

Tähän on kyllä ladattu paljon. Siinä ja siinä ettei ilmaisu lyö yli, mutta ei lyö. Joskus on liikuttavakin sillä harmaalla alueella.

Niin surullinen ja traaginen on runosi.
Pidin paljon.

Niin. Luopuminen on tuskallista ja ottaa lujille. Ajan parantavaan voimaan kait se silti on uskottava.

Niinpä... herkkä, koskettava, hyvä runo

Tämä on samalla riipaisevan voimakas,
toisaalta hauraan herkkä ja haikea.
UPEA runo!

Vahvaa kaunista kerrontaa, luopuminen sattuu

Voi pylly, miten kova veto! Hyvä mietelmäruno! Fanittaa!!!!

Koskettavaa, kaunista runoa. Väkevää kaipauksen kosketusta, ajan kulun ehdottomuutta. Runona klassisen oloinen olematta ollenkaan kliseinen. Hyvällä tavalla tunteikas.!

Voih... Tää osui ja upposi...

Upeaa!
Vahvoin vedoin
koskettavan kaunista.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut