Ikinä enää

Just joo...kuinkahan monta kertaa mä olen sanonut noin ...ja sit kuitenkin taas... hyvä runona silti

Ei..mitä?

Rakastumista,
tai mitään sellaista,
joka jättää särön rakkauteen, mutta
siltikään ei oikea rakkaus, jos
molemmilla sitä on,
pääty tekstiviestillä esim.

Runon viestihän siis on, että lisää, lisää, aina vaan lisää ;) mitä painokkaammin vakuuttelee, sitä selkeämpi on pyyntö ja kun ei-sanaa ei tunneta, niin sitä varmemmin tekee juurikin niin.

Vielä kerran... Ajokoiransilmin jos pyytää :-7

Mie taijan olla pähkyrä, kun en ikinä, ikinä, ikinä ymärrä...

tämä on se läksy jota ei haluaisi joutua lukemaan:(

Ja kuitenkin siinä käy niin, että mieli lankeaa taas johonkin paulaan :-)

Myönnän heti etten saa tästä kiinni. Runo voi olla sitä mitä se näyttäisi olevan eli ihmissuhteesta kumpuava puuskahdus. Sellaisena koskettavakin. Tai. Ei enää ikinä - mitä? Ei enää ikinä, koskaan, ikinä ikinä ikinä ei. Siis aina vaan kyllä? Siinä tapauksessa runon lopetus nostaa huulille vinon hymyn, koska joskus vain on niin että ihminen "oppii" eli vahvistaa itsessään just sitä mitä itse haluaa, vaikka uhmallakin. En tiedä mistä oppimisesta - tai uhmasta eli kasvamattomuudesta, ja sitähän meistä löytyy kaikista loppuun saakka - on kyse, mutta jos runoon sisältyy sanaleikki, kompa, se on hienosti upotettu. Ainakin minussa syntyy ja vahvistuu ajatus että elämälle ei ikinä saa sanoa ei, vaan isosti kyllä. Kun elämälle sanoo kyllä, sitten pitäis myös olla valmis oppimaan mikä oikeasti on ja edustaa elämää, mikä omia pinttymiä ja elämänä esiintyviä tarpeita? Hmm, äkkiä huomaan että pieni runosi puhuttelee, ehkä käänteisestikin.

Vannomatta paras, sanoo vanha kansa.
Mutta jos jokin/joku on mielesi noin
pahoin saanut kieltäymyksen valtaan,
toivon vain, ettei se tarkoita kuin sitä
yhtä asiaa, ei kaikkea elämässä.

pakko myöntää et toi oppi ei perskeles oo mulla menny perille... :-)