Mies kertoi minulle lapsuudestaan
sen satamakaupungin kaduista
ja kasvamisen kipeydestä
pienen pojan äänellä
Miltä meri tuoksui aamuisin
kun lokkien huudot kuuluivat kaukaa
Miltä äiti näytti
uusi mies rinnallaan
kaikkina niinä vuosina
Eikä se mies ollut isä
Ei tullut katsomaan peliä
ei nostanut syliin
silittänyt päätä
ollut kukaan
Vaikka ei se mies sitä kertonut
Minulla vaan oli halu nähdä
sanomattomien sanojen taakse
Olla lähellä ja ymmärtää
Niin...
Ja ehkä minäkin
toteutin silloin jotain
samankaltaista olemassaolon tarvetta
Kysyessäni
Saanko tulla katsomaan kun valmennat ?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Näin olemme toinen toistemme peilinä.
Hieno runo ihmiselämän rosoista ja kuinka toinen voi niitä pehmentää ja samalla tiedostaa omankin tarpeensa, kumpikin on saamapuolella.
Hyvä tämä, jotenkin tuo tietynlainen eleetön kerronta sopii todella hyvin tähän.
Ihmiskohtaloita ja elämää, hyvin sanailtu
Herkkä, kaunis runo...hieno!
Ajattelen, että olenko ollut hyvä isä lapsilleni ja olenko turvallinen pappa lastenlapsilleni.
Nyt Sinä itketät minua! Mikä hyvä :-)
Ymmärtävää lähellä olemista,hieno,pidän.
Isä, mies ja paljon kysymyksiä. Runosi sukeltaa (hyvässä merkityksessä) syvälle.
Näin on hyvä.
"Minulla vaan on halu nähdä
sanomattomien sanojen taakse"...Kommenttini tästä kohdasta ensin
tuli tuo kuin useinkin aamupilakuvissa on aamulehti nostettu kahvipöydässa taloudellisesti luetaan vastapäätä istuvien kesken. Toinen lukee etusivua toinen sisäsivujen säätiedotuksia. Oikeasti aiheita voi olla vakaviakin. Käsittelyruno.
Herkkyyttä, haikeutta... Herkistää..
Surullisen haikea runosi...sinulla on todella kyky nähdä/kuulla sanomattomien sanojen taakse :) Hyvin kerrottu!
Nätti runo. Hyvää kuvailua ja kaunis lopetus. Tämä saattaa olla tottakin. Pidän... Jostain syystä mulle tulee tästä mieleen Rauma, erityisesti vanha Rauma ja lapsuus sen puutalokortteleiden varjossa, sinne tämän sijoitan... Varmaankin siksi, kun eilen selailin Rauman kaupungin historiaa I - IV ja kun runosta tulee mieleen yks mun raumalainen ystävä, josta runo vois kertoa.
Hieno tunteikas runosi.
Upeaa kerrontaa. Tähän tarinaan voi hypätä mukaan, silloin astuu kokonaan pois omasta pikku kopperostaan... Kiitos, tätä tarvittiin.
Sivut