En edes tunne häntä
en tiedä nimeään
en perhettään
tai sukunsa historiaa
Mutta kun sanansa saapuvat
tiedän nauravani
kuin en koskaan ennen
ennen häntä
Ja ne sanat
kutsuvat lennolle
outoon maailmaan
jossa ei ole sääntöjä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tosi hieno,tykkäsin :-)
Tästä runostasi tulee mieleen niin moni runoilija tällä sivustolla ja sen ulkopuolella... ja etenkin muutama suosikkikirjailijani kuten vaikkapa Kurt Vonnegut. Sanat ovat intohimoni, kieli rakkauteni. =o)
Jos se on todellista säännöt löytyvät kyllä... muotoutuvat... siiven isku siiveniskulta. Vastuu ja vapaus käsikkäin.
Ensimmäinen kappale ilmaisee että henkilöillä on historia ja kiinnittää runon (lukukokemuksen) tiukasti todellisuuteen, konkreettiseen maailmaan. Toinen kappale kuvaa rakastuneen iloa ja tunnekokemusta. Viimeinen kappale on kutsu seikkailuun, johonkin tuntemattomaan ja ikäänkuin alati muotoa muuttavaan. Ilman viimeistä kappaletta ensimmäinen jäisi tönköksi ja ilman ensimmäistä kappaletta viimeinen olisi haahuilua. Ilman keskimmäistä kappaletta ensimmäinen ja viimeinen olisivat toisiinsa nivoutumattomia vastakohtia...
Hieno tasapainoinen runo siis tämäkin.
:)
Sivut