Hetki ennen unta

Suuri ikävä ja yksinäisyys tässä runossa koskettaa, hienosti on runo rakennettu antamaan lukijalleen jotain... jostain..jollekkin :-7

Riipaisevan koskettava runo.

Niin ajttelen minäkin. Ja moni muu monessa paikassa. Siihen ajatukseen on kuitenkin hyvä nukahtaa. Rauhoittava ja lohdullinen runo, minusta. Meitä monta siellä ja täällä.

Herkkä, kaihoisa, hieno runo...ja niin tuttu tunne ja ajatus

Hieno runo. Kauniskin... Sitä paitsi juuri sellainen, joka saa monenkin miehen sydämen läpättämään. Jokainenhan haluaisi olla erityinen, sellainen ihmeellinen, joka täyttää toisen tarpeet. Kenen tahansa eli erityisesti juuri sen, josta runosi hänelle kertoo... Eri asia sitten, poistuisiko ikävä jne. in real life, arkielämään kun kuuluu niin paljon, toisen kohtaamista, erilaisten asioiden yhteentörmäystäkin... Elämänmakuinen runo joka tapauksessa ja osittain juuri siksi. Herkkää kuvailua.

Tää on niin koskettava runo jo runona ja varmasti hänelle, jos se jollekin on erikoisesti tarkoitettu, se on hänelle vielä enemmän. Ikävää asiassa on vain se, ettei kumpikaan voi yksinään sanoa, että nyt tänään tai huomenna.
Runon roinen säkeistö antaa kyllä selvästi ymmärtää, että kuka tahansa, kunhan vain joku jossain muualla kuin juuri tässä mihin nyt on menossa.

Runominän valinnan vaikeudet tulevat tässä esiin aika vahvoina.
Runsauden aiheuttama valinnan vaikeusko vai mitä.

Haaveellinen ja todenmakuinen tunnetilan kuvaus. Ajatusta tulvillaan. Hyvä!

Hyvin koskettavasti ikävästä,pidän.

Upea runo!
Täynnä polttavaa kaipuuta.

Tuttua kaipausta kauniisti

Tämä jo sisintä kutkuttaa.
Mitenkäs ne laolun sanat sen kertokaa: Immeisen ikävä toesen luo.