Tuntetten heilahtelua, odotusten täyttymättömyyttä, melankoliaa - mutta samalla myös (rivien välissä) tulevan syksyn hyväksymistä mielessä. Vuodenaikojen vaihtelu on rikkautta!
Vähän surumielisyyttä, vähän itseironiaa... taitavasti syksynreunalla runoilua... ja tuo lopun hellankulman kahvipannu jättää kuitenkin hymyn suupieleen.
Tästä saa monta mielleyhtymää kaipuun kauniisiin väreihin. Koti, perhe ja kaikki ne ihanat tuoksut, äänet joita ei edes tarvitse sanoa, kun ne palaavat.Muistuttavat elämästä ennen ja nyt, sadepäivästä, jolloin kahvikin maistui paremmalle...
Kommentit
olla se syksy jo
puolukantuoksuinen sunnuntai-ilta
mutta ei
hellankulmainen lämmitinlaite
siellä pilvien takana
värittää harmaankin
vielä toistaiseksi..
tuntuu. Tykkään.
Sivut