Tontun tarina - 17. osa

Runoilija Mystis

Irtiottoja omaan elämään kai
tai perintönä levoton mieli

Kieli ennalta jo muutosta

Puutosta rakkauden ei

Vei pojan kaupunkiin ja sen valoihin
taloihin toisiin asumaan nuoruutta

Suoruutta aitoa kyllä toimissaan
ja voimissaan sitä toki jaksaa
maksaa asuminen ja muu

Suu vielä ruokittavaksi toinen
moinen vaatii kanttia vähän

*

Tähän ei vielä lopu Tonttulan opit
vielä pitää ottaa muutamat kopit
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Köyhyys iskee jos eiole tuloja lain vaan tottuväki tuo lie tietää
Tolla tontulla näyttää olevan hoppu joka paikkaan :D Hyvä runo.
Nuoruus se on tontunkin elettävä, mistäpä sitä sitten myöhemmin muuten viisautta ammentaisi :). Hieno, kiitos taasen :)
Hyviä neuvoja ja oppeja riittää, niistä täytyy nöyrästi kiittää <3
Vähän haikeaakin aikaa, tontun itsenäistymisaika, vanhemmalle..
ihana nuoruus, tontulla ja tontummalla
vähän odotin nuotiotarinaa....

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut