Otin mukaani sydämeni
muutaman muiston
yhteisiä hetkiä
Rakkaani
Sinä et niitä tarvitse
voidaksesi jatkaa
Ja minä en ilman...
- - -
Tulee päiviä ja öitä
aamuja ja iltoja
kun voin muistella meitä
Ilman että pitää pukeutua
tulenkestävään asuun
Palamatta
- - -
Tulee päiviä ja öitä
aamuja ja iltoja
Kun voin muistella meitä
Ilman pelkoa kylmästä
sydämestä asti
Paleltumatta
- - -
Meidän historiamme
se on kirjoitettu
leimaa vaille
Kahdella sanalla
- - -
The End
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sanaton !
Huoh... voiko sitä tämän paremmin enää sanoa. huikea runo !!
Olipa kerran turkmenialainen rosmo
joka tykkäsi keräillä syrämmiä
sehän varasti jopa siltä joka ei niitä tarvinnut.
Oikeassa elämässä voro oli palomies joka päivin öin pukeutui tulenkestävään silikooniasuun, eikä tietenkään näin ollen kärynnyt mistään...
Päivä ja yö oli siis täysin erilainen, yöllä oli ryövärin naamio, päivällä univormu.Kylmä ei kerennyt tulla missään välissä, ryöstöautona kun toimi morris mini jossa oli hervoton sisätilalämmitin. Päiväduunin lämpö sitten tulikin täysin muista olosuhteista sankan savun seasta..
Historiankirjaan tuli palomieskouluaikoina vain yksi leima: Hylätty!
(oikein, kyseessä oli valepalomies)
The end=)
Hienosti rakennettu runo.
Todella upea!
Koskettava, herkkä runo...ja silti vahvakin...hieno!
VAHVA!
Ehän sitä uutta tulta voe sytyttöö, jos ei vanha ou ens sammuna.
Hyvin suorasanaista tekstiä runominällä tässä, kyllä tuo on sitäpaljon, että tyhmemmänkin luulisi jo tajuavan mistä on kyse.
Mä olen nyt kamani keräillyt ja vaihdan hiekkalaatikkoa ja haen leiman paperiin.
On todella hyvä runo ja hienoilla kielikuvilla varustettuna iskee suoraan suoneen.
Hyvä hyvä.
Sivut