Olen niin hirvittävän pahoillani
etten voi olla kanssasi
samaa laumaa
ystävä
Samalla niityllä
metsässä
Täällä - minun kaunis suteni
Taistelemme eri puolella
samasta paistista
peuraa
Vaikka tahtoisin niin koskettaa
harmaanhallavaa turkkia
Katsoa syvälle keltaisiin silmiin
Jakaa tämän lihan
tunnoitta
Miten joskus häpeänkään kaltaisiani
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voimakas, tunteikas runo. Pidin paljon.
Ja susikin vielä...
Tää eläin on liian kaunis ollakseen kotoisin, tiedät kyllä mistä, tämän haluan lemmikiksi, laske se vapaaksi ehkä se osaa jäätien....
Kaunis ja yhdyn osaltani viimeiseen lauseeseen=)
Tämän runon viimeisen lauseen myötä tulee mieleen eräs omituinen tarpeeton tunne *myötähäpeä*, onko sitä tunnetta aitona olemassa, vai onko se vain oman imagon menettämisen pelkoa.
Tiedä häntä.
Runo ssa on kyllä hyvin kytketty sanoma ihmiseltä toiselle luonnon keskelle.
Hyvä runo tämä.
Niin totta... Oivaltava runo.
Onpas upea euno!
Viimeinen rivi haastaa itse kunkin.
Omaperäinen, mielenkiintoinen runo.
Rajansa kaikilla, kait sen sudetkin tietää tavallaan. Kaunis empaattinen runo
Luettuaan tästä jää miettimään avarakatseisesti.
Ohos...jopas on voimakasta tekstiä...mielenkiintoinen runo, hyvä.
Sivut